Hyvä näöntutkimuskäytäntö

Optikon tekemä näöntutkimus

Hyvä näöntutkimuskäytäntö kuvaa ammattitaitoisesti tehdyn näöntutkimuksen eri vaiheet. Jokaisessa tutkimuksessa ei tarvitse olla kaikkia esitettyjä vaiheita ja toisaalta joissakin tutkimuksissa voi olla niitä esitettyä enemmän.
Jokainen näöntutkimus tehdään tutkittavasta saatujen tietojen perusteella ja jokainen näöntutkija määrittää näöntutkimuksen kulun ammattitaitonsa perusteella. Optikot voivat lisäkouluttautua peruskoulutuksensa jälkeen mm. piilolinsseihin, työnäköön, silmän terveydentilan tutkimiseen, kuivasilmäisyyden tutkimiseen tai lasten näön tutkimiseen.
Näöntutkimuksessa optikko selvittää silmien taittovirheet, yhteistoiminnan sekä näköjärjestelmän toimintakyvyn huomioiden tutkittavan näönkäytön tarpeet ja näkemisen oireet. Optikko selvittää eri osa-alueet käytettävissä olevilla välineillä yleisesti hyväksytyin, tarkoituksenmukaisin menetelmin.
Optikko kirjoittaa refraktiotuloksen, eli millä linssiyhdistelmällä asiakas näkee parhaiten, ja sen lisäksi silmälasimääräyksen, jota voidaan täsmentää silmälasien valinnan yhteydessä.

1. Anamneesi – esitietojen kerääminen

1.1 tutkimukseen tulon syy
1.2 näkemisen oireet
1.3 käytössä olevat silmälasit / piilolasit
1.4 aikaisemmat tutkimukset
1.5 aikaisemmat silmäleikkaukset
1.6 aikaisemmat silmävammat
1.7 silmiin vaikuttavat yleissairaudet
1.8 silmiin vaikuttavat lääkitykset
1.9 suvun silmäsairaudet / silmiin vaikuttavat yleissairaudet ja lääkitykset
1.10 strabismus, eli karsastus / amblyopia, silmien toiminallinen heikkonäköisyys ns. ”laiska silmä”
1.11 tutkittavan työtehtävien kuvaus
1.12 tutkittavan näönkäytön tarpeet

2. Objektiivinen tutkimus

2.1 silmien ulkoinen tarkastelu
2.2 peitinkoe
2.3 silmien liiketesti
2.4 fiksaatio, katseen kiinnittäminen kohteeseen
2.5 konvergenssin lähipiste (KLP), piste, jossa kuva näkyy vielä terävänä silmien kääntyessä sisäänpäin.
2.6 pupillireaktiot ( valon vaikutus pupillin toimintaan )
2.7 skiaskopia (silmästä heijastuvaa valoheijastetta tulkitsemalla arvioidaan silmien taittovirhettä ) tai autorefraktometria ( KUVA alla: tietokonepohjaisella näöntarkkuuden mittauslaitella saatu suuntaa-antavan tulos asiakkaan taittovirheestä)

autorefraktometria antaa suuntaa-antavan tuloksen asiakkaan taittovirheestä

3. Subjektiivinen tutkimus

3.1 näöntarkkuus käytössä olevilla laseilla
3.2 näöntarkkuus ilman laseja
3.3 taittovirheen määritys
3.4 tasapainotus eli mukava yhteisnäkeminen molemmilla silmillä
3.5 maksimaalinen näöntarkkuus korjattuna
3.6 näöntarkkuus lasimääräyksen voimakkuudella
3.7 kontrastiherkkyys
3.8 silmän paineen mittaaminen

4. Yhteistoiminnan tutkimus

4.1 foriat ( piilokarsastus )
4.2 tropiat ( ilmeinen karsastus )
4.3 reservit eli kuinka paljon silmä pystyy korjaamaan piilokarsastusta
4.4 binokulariteetti, yhteisnäkeminen

5. Lähinäön tutkimus

5.1 lähinäön korjaustarve
5.2 lähilisän määritys
5.3 näköetäisyyksien demonstrointi
5.4 silmien yhteistoiminnan riittävyys

6. Dokumentointi

6.1 anamneesi ja tutkitut kohdat dokumentoidaan

7. Refraktio ja silmälasimääräys

7.1 optikko dokumentoi tutkimustensa perusteella refraktiotuloksen ja antaa tutkittavalle sen perusteella tehdyn kirjallisen silmälasimääräyksen
7.2 silmälasimääräystä voidaan tarkentaa kehys- ja linssivalinnan yhteydessä
7.3 silmälasimääräys on voimassa 6 kuukautta

8. Palaute tutkittavalle näöntutkimuksesta

8.1 näöntarkkuuden muutokset
8.2 lasien voimakkuuden muutokset
8.3 silmien yhteistoiminta
8.4 silmien terveydentilan seuranta
8.5 muut mahdolliset jatkotoimenpiteet (esim. ohjaus lääkäriin)
8.6 seuraavan näöntutkimuksen ajankohta (yleissuositus kahden vuoden välein)